USAn osakemarkkinat ovat nousseet kahdeksan vuoden takaisesta finanssikriisin pohjatasosta lähes yhtäjaksoisesti uudelle huipputasolle. Tällä hetkellä kurssit ovat jo merkittävästi korkeammalla kuin mitä ne olivat esimerkiksi vuoden 2007 suhdannehuipun aikana. Arvostusmielessä osakkeita pidetään edelleen suhteellisen realistisesti hinnoiteltuina, aivan kuten vuonna 2007:kin.
USAn keskuspankin ohjauskorkoa on nostettu finanssikriisiä seuranneen nollatason jälkeen kerran. Myös pitkät korot ovat pysyneet edelleen matalina. Maailmalla on totuteltu elämään myös poikkeuksellisessa negatiivisten korkojen ympäristössä.
Keskuspankit ovat elvytystoimillaan vaikuttaneet siihen että korot ovat pysyneet matalina. Samalla ne ovat vaikuttaneet myös siihen että tuotot eri omaisuusluokista, riskittömimmistä alkaen on yksi kerrallaan syöty kohti nollaa. Rahaa on ohjautunut tuottojen perässä paljon myös osakkeisiin, jotka ovat sen seurauksena saavuttaneet uusia ennätystasoja. Näin erityisesti USAssa jonka osakemarkkinat lienevät osakesijoittajan turvasatama.
Pidemmällä aikavälillä osake- ja korkomarkkinoiden pitäisi heijastella talouden nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Osakemarkkinoiden kuvaajaa tarkastelemalla voisi tällä hetkellä päätellä että erityisesti USAssa taloudessa menee paremmin kuin koskaan. Korkoja katsomalla puolestaan näyttää siltä että talous on edelleen syvässä finanssikriisin jälkeisessä taantumassa. Näiden kahden eri omaisuusluokan kertoma tarina antaa täysin erilaisen kuvan taloudesta, mutta kertooko kumpikaan totuutta?
Todellisuudessa ainakin talouden nykytila on parempi kuin mitä koroista voisi päätellä. Osakemarkkinat puolestaan antavat siitä liian optimistisen kuvan. Jossain kohtaa osakkeiden ja korkojen on lähestyttävä kuvaamaan talouden todellista tilaa aivan kuten ne ovat tehneet aina vuoteen 2009 asti. Nykytilaa kuvaisi paremmin korkeammalla olevat korot ja matalmmalla olevat osakkeet.
Jos taas onkin niin että osakkeet ovat ennakkoon hinnoitelleet talouden paranevat näkymät, niin koroissa on reilusti nousuvaraa. Jos taas korot kuvaavat lähiajan näkymiä, niin osakkeiden kurssitasoja voi ylläpitää vain nollaa parempaa tuottoa tavoitteleva likviditeetti. Viime päivät ovat lähentäneet osakkeita ja korkoja hieman. Jää nähtäväksi jatkuuko tämä liike. Jatkuessaan se tarjoaisi sijoittajille hyviä sijoittamisen paikkoja, kun omaisuusluokkien tuotot hakeutuvat niiden riskitasoa paremmin kuvaaville tasoille.
sunnuntai 6. marraskuuta 2016
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Kohti varallisuuskuplaa? -koska nousevat korot?
Dow Jones osakeindeksi nousi kaikkien aikojen korkeimpaan arvoonsa. Osakekurssien sanotaan ennakoivan talouden kehitystä puolikin vuotta etukäteen. Kuten aiemmissa artikkeleissa 20.9.2007 "Osakemarkkinoiden huiput nähtiin jo? - korot laskussa ja 7.4.2009 "Osakemarkkinoiden pohjat nähtiin jo? - korkoihin nousupainetta" todettiin, kertoo parhaimmin talouden nykytilanteesta kuitenkin USA:n keskuspankin FEDin korkopäätökset.
7.4.2009 artikkelin jälkeen osakemarkkinat ovat USA:ssa nousseet uusiin huippulukemiinsa ennakoiden talouden tilan paranemista. Toisaalta keskuspankin ohjauskorko on jäänyt historiallisesti alhaisimalle tasolle. Tällä hetkellä tilanne lienee sen kaltainen, että osakkeet hinnoittelevat talouden tämän hetken tilaa ylioptimistisesti ja korkotaso puolestaan liian pessimistisesti.
Nykyistä markkinatilannetta vastaava kehitys nähtiin vuosina 2003-2004, jolloin osakkeet lähtivät nousuun yli vuoden korkoja aikaisemmin. Vuoden 2004 korkojen nousun alkamiseen mennessä osakekurssit olivat nousseet jo merkittävästi ja jälkikäteen voi todeta, että myös ennustivat vuoteen 2007 jatkuneen talouden noususuhdanteen. Jälkikäteen arvostelua on saanut ehkä liiankin pitkään matalalla tasolla pysynyt korkopolitiikka.
Vuosien 2003 - 2004 tilanteesta monia yhtäläisyyksiä nyt meneillään olevaan tilanteeseen, joka alkoi 2009. Osakemarkkinoiden nousua on kyseenalaistettu ja matalaa korkotasoa on perusteltu heikoilla kasvunäkymillä ja alhaisilla inflaatio-odotuksilla. Vuoden 2004 koron nostojen sarjan alkaessa todettiin, että talous on kääntynyt kasvu-uralle. Inflaatiota ei nähty tuolloin kuitenkaan uhkana ja indikoitiin maltillista korkotasoa.
Vuoteen 2007 mennessä osakkeet olivat nousseet huippuunsa ja samalla korkotaso oli noussut aiempia odotuksia huomattavasti ripeämmin samoin kuin inflaatio. Syyksi inflaatiopaineille nähtiin suurelta osin Aasian talouskasvu ja siellä tapahtuva yksityisen kulutuskysynnän kasvu. Vuonna 2007 Kiinan bkt oli Saksan bkt:ta pienempi. Finanssikriisin jälkeen Kiina on ajanut ensin Saksan ja sitten Japanin ohi nousten USA:n jälkeen toiseksi suurimmaksi yksittäiseksi kansantaloudeksi. Se on ollut vahvassa kasvussa koko kehittyneiden talouksien taantuman ajan ja kasvu näyttää jatkuvan.
Kiinan ja kehittyvien talouksien vahva kasvu luo merkittäviä inflaatiopaineita tulevaisuuteen. Kun huomioi tämän lisäksi vielä Euroopan ja USA:n keskuspankkien setelielvytyksen voi olla kohtuullisen varma, että inflaatio tulee olemaan nousukautta kohti merkittävästi ripeämpää kuin tällä hetkellä odotetaan. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että myös korot tulevat nousemaan merkittävästi nopeammin ja korkeammalle kuin nyt odotetaan.
Aasian talouksien kasvu ja edellä mainittu inflaatiopaine selittää osittain sitä, että osakkeet ovat nousseet USA:ssa selvästi korkeammalle kuin niiden voisi talouden tilanteen tai yritysten tulevaisuudennäkymien perusteella tällä hetkellä olettaa olevan. Koska edes tämän hetken inflaatiotason ylittävää tuottoa on haasteellista saada likipitäen mistään osakkeita matalamman riskitason sijoituksista,on varallisuus hakeutunut osakkeisiin. USAlaiset osakkeet puolestaan ovat osakeriskiä sietävän sijoittajan turvasatama, joka selittänee sitä että pörssikurssit Euroopassa ja USA:ssa poikkeavat merkittävästi toisistaan. Euroopan talouden tilanne on toki USA:n taloutta heikompi.
Jos lihavat ja laihat vuodet seuraavat toisiaan, niin seuraava huippu USA:n osakemarkkinoilla nähtäisiin vuonna 2014. Tämä tarkoittaisi sitä, että Aasian kehitys jatkuisi positiivisena ja myös kehittyneet taloudet pääsisivät kasvu-uralle. Jos talouskasvu tyssäisi, niin sitä seuraisi todennäköisimmin pörssikurssien voimakas lasku. Todennäköistä olisi kuitenkin myös se, että korot lähtisivät tästä huolimatta reippaaseen nousuun. Syynä olisi epäluottamus rahan arvoon.
Jos tämän päivän tilanne on suurennuslasikuva 2003-2004 tilanteesta, on tarkkaan mietittävä miten suojaa varallisuutensa reaalisen arvon. Viimeistään FEDin ensimmäisen koron noston jälkeen pitää miettiä mikä on maksipaino, jonka osakkeisiin voi sijoittaa. Osakkeet kun ovat olleet historiassa se paras reaalisen arvon säilyttävä omaisuusluokka. Helpoksi asiaa ei tee se, että osakepainon noston joutuu tekemään todennäköisesti historiallisesti korkeimmilla kurssitasoilla ellei painoa huomannut lähteä nostamaan jo 7.4.2009 jälkeen.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Epäyhtälö, epäyhtälö, epäyhtälö ja paluu markkinatalouteen
Maailmalla pelätään tällä hetkellä Euron romahtamista ja euroalueen valtioiden konkursseja. Pelko on varmasti aiheellinen ja näin ei voi meno jatkua. Poliitikoiden ja talouden päättäjien intresseissä on pitää kuitenkin taloudet kasvu-uralla. Tuolloin työllisyystilanne on varmasti parempi kuin romahdusvaihtoehdossa. Kun on työssäkäyviä veronmaksajia, niin velkojakin saadaan paremmin takaisinmaksuun.
Epäyhtälö 1.
Suomen valtion pitkä korko on edelleen erittäin matalalla tasolla vaikka riskipreemio Saksan vastaavaan onkin kasvanut. Monien suomalaisten vientiyhtiöiden pörssikurssit ovat lyhyessä ajassa puoliintuneet. Jos pitkän koron sijoittajat ovat oikeassa, niin suomalaisten vientiyhtiöiden näkymien pitäisi olla paljon paremmat kuin mitä pörssikurssien perusteella voisi tulkita. Suomen talous on erittäin vientiriippuvainen ja vientiyhtiöiden välillisetkin vaikutukset Suomen työllisyystilanteeseen ovat merkittävät.
Lopputulemana joko osakkeiden hinnoissa on merkittävää nousupotentiaalia tai sitten Suomen pitkän koron on lähdettävä selvään nousuun.
Epäyhtälö 2.
Maailmantalouden kasvu on jo pitkään perustunut Kiinan vahvalle talouskasvulle. Kiinan kasvusta suuri osa tulee kuitenkin edelleen viennistä. Viennissä sille tärkeitä kauppakumppaneita ovat Eurooppa ja USA. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten pitäisi siis jatkaa kulutusta, jotta Kiinan vienti vetäisi ja pitäisi yllä globaalia talouskasvua.
Voivatko eurooppalaiset ja amerikkalaiset samaan aikaan sekä kuluttaa että säästää?
Epäyhtälö 3.
Talouskasvua seuraa varmuudella yksityisen kulutuksen kasvun kautta yhä suurempia paineita raaka-aineiden, ruoan ja energiankin hintoihin. Kun tähän lisää vielä setelirahoituksen tuoman vaikutuksen viime vuosilta, niin inflaatiopaine on merkittävä. Jos rahamarkkinat puolestaan romahtavat, niin inflaatio syntynee epäluottamuksesta rahaan.
Markkinoilla uskotaan yleisen korkotason pysyvän pidempään matalana. Koska rahalla on kuitenkin aika-arvoa ja lainaksiantajalla aika-arvon päälle myös riskipreemio, niin viisas varautuu korkojen nousuun. On hyvä huomata ero keskuspankkien ohjauskorkojen ja markkinakorkojen välillä.
Paluu markkinatalouteen!
Markkinatalous on erittäin hieno asia. Hyvin toimivassa markkinataloudessa talouden toimijat arvioivat sijoituskohteiden arvoja ja niihin liittyviä riskejä. Lopullisen hinnan sijoituskohteille ja muille tuotteille määrittää kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino.
Julkisin varoin on totuttu elvyttämään taloutta, tukemaan pankkeja ja yrityksiä joten markkinoiden osapuolet ovat voineet hinnoitella riskejä osittain "liian iso kaatuakseen" ajatuksella. 2007 uskottiin, että moni pankki on liian iso kaatuakseen. Kaikki eivät olleetkaan ja seuraukset nähtiin. Valtiot alkoivat pelastaa pankkeja, koska luottamusta riitti sille että valtiot ovat liian isoja kaatuakseen. Nyt moni valtio on kuitenkin kaatumassa ja kuka ne viime kädessä voi pelastaa. Veronmaksaja on viimeisen velan takaaja, mutta monissa ongelmamaissa nämä takaajat polttavat autoja ja taloja sekä rikkovat kauppojen laseja.
Kun mitään ei pidetä liian isona kaatuakseen, niin talouden toimijat alkavat hinnoitella myös riskit oikein. Tämä tarkoittaisi suurella varmuudella rahan hinnan nousua eli korkojen nousua. Se tarkoittaisi osakesijoittajalle paluuta oikeaan yritysten arvonmääritykseen. Kotimaisten suurten hyvien yhtiöiden osinkotuotot ovatkin jo lähellä 10 %:a. Onko hyvä hetki ostaa vai myydä? Onko markkinoilla kysymys pelosta vai ahneudesta?
Euroopan osalta tulee käymään joko paluu kansallisvaltioihin ja omiin rahayksiköihin tai nopea siirtymä kohti liittovaltiota. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole poliitikoille ja talouden päättäjille suopea vaihtoehto ja jälkimmäistäkin poliitikot näyttävät viivyttävän.
Suomella on eduskunta Helsingissä ja erilaisessa taloudellisessa asemassa olevia maakuntia kuten Pääkaupunkiseutu, Itä-Suomi, Lappi ja Pirkanmaa. Valtio hakee rahaa markkinoilta näille alueille yhdellä päätöksellä ja yhdellä korolla. Euroopassa on erilaisia maita kuten Suomi, Saksa, Kreikka ja Portugali. Rahaa haetaan toistaiseksi monella korolla ja päätöksenteko on maakunnissa. Toimivassa Euroopassa raha haetaan yhdellä korolla ja yhdellä päätöksenteolla.
Epäyhtälö 1.
Suomen valtion pitkä korko on edelleen erittäin matalalla tasolla vaikka riskipreemio Saksan vastaavaan onkin kasvanut. Monien suomalaisten vientiyhtiöiden pörssikurssit ovat lyhyessä ajassa puoliintuneet. Jos pitkän koron sijoittajat ovat oikeassa, niin suomalaisten vientiyhtiöiden näkymien pitäisi olla paljon paremmat kuin mitä pörssikurssien perusteella voisi tulkita. Suomen talous on erittäin vientiriippuvainen ja vientiyhtiöiden välillisetkin vaikutukset Suomen työllisyystilanteeseen ovat merkittävät.
Lopputulemana joko osakkeiden hinnoissa on merkittävää nousupotentiaalia tai sitten Suomen pitkän koron on lähdettävä selvään nousuun.
Epäyhtälö 2.
Maailmantalouden kasvu on jo pitkään perustunut Kiinan vahvalle talouskasvulle. Kiinan kasvusta suuri osa tulee kuitenkin edelleen viennistä. Viennissä sille tärkeitä kauppakumppaneita ovat Eurooppa ja USA. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten pitäisi siis jatkaa kulutusta, jotta Kiinan vienti vetäisi ja pitäisi yllä globaalia talouskasvua.
Voivatko eurooppalaiset ja amerikkalaiset samaan aikaan sekä kuluttaa että säästää?
Epäyhtälö 3.
Talouskasvua seuraa varmuudella yksityisen kulutuksen kasvun kautta yhä suurempia paineita raaka-aineiden, ruoan ja energiankin hintoihin. Kun tähän lisää vielä setelirahoituksen tuoman vaikutuksen viime vuosilta, niin inflaatiopaine on merkittävä. Jos rahamarkkinat puolestaan romahtavat, niin inflaatio syntynee epäluottamuksesta rahaan.
Markkinoilla uskotaan yleisen korkotason pysyvän pidempään matalana. Koska rahalla on kuitenkin aika-arvoa ja lainaksiantajalla aika-arvon päälle myös riskipreemio, niin viisas varautuu korkojen nousuun. On hyvä huomata ero keskuspankkien ohjauskorkojen ja markkinakorkojen välillä.
Paluu markkinatalouteen!
Markkinatalous on erittäin hieno asia. Hyvin toimivassa markkinataloudessa talouden toimijat arvioivat sijoituskohteiden arvoja ja niihin liittyviä riskejä. Lopullisen hinnan sijoituskohteille ja muille tuotteille määrittää kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino.
Julkisin varoin on totuttu elvyttämään taloutta, tukemaan pankkeja ja yrityksiä joten markkinoiden osapuolet ovat voineet hinnoitella riskejä osittain "liian iso kaatuakseen" ajatuksella. 2007 uskottiin, että moni pankki on liian iso kaatuakseen. Kaikki eivät olleetkaan ja seuraukset nähtiin. Valtiot alkoivat pelastaa pankkeja, koska luottamusta riitti sille että valtiot ovat liian isoja kaatuakseen. Nyt moni valtio on kuitenkin kaatumassa ja kuka ne viime kädessä voi pelastaa. Veronmaksaja on viimeisen velan takaaja, mutta monissa ongelmamaissa nämä takaajat polttavat autoja ja taloja sekä rikkovat kauppojen laseja.
Kun mitään ei pidetä liian isona kaatuakseen, niin talouden toimijat alkavat hinnoitella myös riskit oikein. Tämä tarkoittaisi suurella varmuudella rahan hinnan nousua eli korkojen nousua. Se tarkoittaisi osakesijoittajalle paluuta oikeaan yritysten arvonmääritykseen. Kotimaisten suurten hyvien yhtiöiden osinkotuotot ovatkin jo lähellä 10 %:a. Onko hyvä hetki ostaa vai myydä? Onko markkinoilla kysymys pelosta vai ahneudesta?
Euroopan osalta tulee käymään joko paluu kansallisvaltioihin ja omiin rahayksiköihin tai nopea siirtymä kohti liittovaltiota. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole poliitikoille ja talouden päättäjille suopea vaihtoehto ja jälkimmäistäkin poliitikot näyttävät viivyttävän.
Suomella on eduskunta Helsingissä ja erilaisessa taloudellisessa asemassa olevia maakuntia kuten Pääkaupunkiseutu, Itä-Suomi, Lappi ja Pirkanmaa. Valtio hakee rahaa markkinoilta näille alueille yhdellä päätöksellä ja yhdellä korolla. Euroopassa on erilaisia maita kuten Suomi, Saksa, Kreikka ja Portugali. Rahaa haetaan toistaiseksi monella korolla ja päätöksenteko on maakunnissa. Toimivassa Euroopassa raha haetaan yhdellä korolla ja yhdellä päätöksenteolla.
torstai 8. lokakuuta 2009
Omistaja-arvon vai omistajan hyödyn maksimointi?
Kun yritysten omistajat huomasivat, että yritysten voiton maksimointi ei ole välttämättä se mihin yritysten pitäisi heidän kannaltaan tähdätä, siirryttiin omistaja-arvon maksimointiin. Voiton maksimoinnin ongelmana oli se, että voitto saattoi jäädä yrityksen johdon käsiin tuhlattavaksi sen sijaan, että se olisi vaurastuttanut yrityksen omistajia.
Omistaja-arvon maksimointi kanavoi yrityksen arvon ja sen nousun omistajien hyödyksi. Tämä hyöty on mitattavissa rahassa. Se tulee yrityksestä ulos maksettavien kassavirtojen, kuten osinkojen kautta sekä yrityksen tekemien investointien tuottaman arvonnousun kautta.
Rahallista arvoaan maksimoidessaan yritykset muokkaavat ja rationalisoivat toimintojaan mahdollisimman tehokkaiksi. Näin jokaiselle sijoitetulle rahayksikölle saadaan paras mahdollinen tuotto. Tämän tuoton aikaansaaminen saattaa lyhyellä ja pidemmälläkin aikavälillä vaatia yrityksiltä radikaaleja toimenpiteitä kuten mittavia irtisanomisia.
Tulevaisuuden länsimaisessä yhteiskunnassa omistaja-arvon maksimointi ei välttämättä enää jatkossa toimi. Talouskasvun uskotaan jatkossa siirtyvän entistä enemmän Aasiaan. Kilpailun ja sen vaatiman tuottovuuden kasvun merkitys korostuu entisestään. Jos markkinoiden kasvu on Aasiassa, niin kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää yrityksiltä todennäköisesti kustannustehokasta valmistusta kyseisellä alueella.
Tässä kohtaa asialla ei ole vielä isoa merkitystä yritysten omistajille. Omistaja-arvo tulee maksimoiduksi tapahtuipa se missä tahansa päin maailmaa. Ongelma saattaa tulla siitä, että länsimaissa väestö ikääntyy ja julkisen sektorin taakka kasvaa. Kun mahdollisesti myös työttömyys kasvaa, niin se ei ole ainakaan vähentämässä eriarvoisuuden lisääntymistä tulevina vuosina. Eriarvoisuuden lisääntyminen länsimaissa saattaa johtaa tilanteeseen, jossa rikkaus ja vaurastuminen on kiusallista tai jopa vaarallista.
Pääomatuloja saavat omistaja-arvoaan maksimoivat sijoittajat saattavat joutua kantamaan entistä enemmän yhteiskunnallista vastuuta. Ensimmäisenä tämä koskee institutionaalisia sijoittajia etunenässä valtiot. Esimerkiksi Suomen valtio joutuu jatkossa entistä tarkemmin miettimään rooliaan yritysten omistajana. Omistaja-arvon maksimointi hyödyttää yhtä kautta veronmaksajia, mutta jos se tapahtuu toista kautta samojen veronmaksajien kustannuksella mm. työpaikkojen menetyksinä, niin kumpi puoli painaa vaakakupissa enemmän.
Jos maailma kehittyy siihen suuntaan johon se näyttää kehittyvän, niin sama kysymys on pian myös yksityisten sijoittajien puntaroitavana. On mahdollista, että omistaja-arvon maksimoinnista siirrytään kohti omistajan hyödyn maksimointia. Tällöin yritysten on mietittävä yhteiskuntavastuuta entistä tarkemmin. Voivatko ne esimerkiksi osallistua suoraan yhteiskunnallisten palveluiden tuottamiseen. Tämä vähentää omistaja-arvoa, mutta voi lisätä omistajan hyötyä. Länsimaissa on aiemminkin teollisuuden yhteydessä yllä pidetty kirkkoja, päiväkoteja ja terveyspalveluja yritysten maksamina. Haasteeksi jää yrityksen toiminnan perusedellytys eli kilpailukyvyn ylläpitäminen.
Omistaja-arvon maksimointi kanavoi yrityksen arvon ja sen nousun omistajien hyödyksi. Tämä hyöty on mitattavissa rahassa. Se tulee yrityksestä ulos maksettavien kassavirtojen, kuten osinkojen kautta sekä yrityksen tekemien investointien tuottaman arvonnousun kautta.
Rahallista arvoaan maksimoidessaan yritykset muokkaavat ja rationalisoivat toimintojaan mahdollisimman tehokkaiksi. Näin jokaiselle sijoitetulle rahayksikölle saadaan paras mahdollinen tuotto. Tämän tuoton aikaansaaminen saattaa lyhyellä ja pidemmälläkin aikavälillä vaatia yrityksiltä radikaaleja toimenpiteitä kuten mittavia irtisanomisia.
Tulevaisuuden länsimaisessä yhteiskunnassa omistaja-arvon maksimointi ei välttämättä enää jatkossa toimi. Talouskasvun uskotaan jatkossa siirtyvän entistä enemmän Aasiaan. Kilpailun ja sen vaatiman tuottovuuden kasvun merkitys korostuu entisestään. Jos markkinoiden kasvu on Aasiassa, niin kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää yrityksiltä todennäköisesti kustannustehokasta valmistusta kyseisellä alueella.
Tässä kohtaa asialla ei ole vielä isoa merkitystä yritysten omistajille. Omistaja-arvo tulee maksimoiduksi tapahtuipa se missä tahansa päin maailmaa. Ongelma saattaa tulla siitä, että länsimaissa väestö ikääntyy ja julkisen sektorin taakka kasvaa. Kun mahdollisesti myös työttömyys kasvaa, niin se ei ole ainakaan vähentämässä eriarvoisuuden lisääntymistä tulevina vuosina. Eriarvoisuuden lisääntyminen länsimaissa saattaa johtaa tilanteeseen, jossa rikkaus ja vaurastuminen on kiusallista tai jopa vaarallista.
Pääomatuloja saavat omistaja-arvoaan maksimoivat sijoittajat saattavat joutua kantamaan entistä enemmän yhteiskunnallista vastuuta. Ensimmäisenä tämä koskee institutionaalisia sijoittajia etunenässä valtiot. Esimerkiksi Suomen valtio joutuu jatkossa entistä tarkemmin miettimään rooliaan yritysten omistajana. Omistaja-arvon maksimointi hyödyttää yhtä kautta veronmaksajia, mutta jos se tapahtuu toista kautta samojen veronmaksajien kustannuksella mm. työpaikkojen menetyksinä, niin kumpi puoli painaa vaakakupissa enemmän.
Jos maailma kehittyy siihen suuntaan johon se näyttää kehittyvän, niin sama kysymys on pian myös yksityisten sijoittajien puntaroitavana. On mahdollista, että omistaja-arvon maksimoinnista siirrytään kohti omistajan hyödyn maksimointia. Tällöin yritysten on mietittävä yhteiskuntavastuuta entistä tarkemmin. Voivatko ne esimerkiksi osallistua suoraan yhteiskunnallisten palveluiden tuottamiseen. Tämä vähentää omistaja-arvoa, mutta voi lisätä omistajan hyötyä. Länsimaissa on aiemminkin teollisuuden yhteydessä yllä pidetty kirkkoja, päiväkoteja ja terveyspalveluja yritysten maksamina. Haasteeksi jää yrityksen toiminnan perusedellytys eli kilpailukyvyn ylläpitäminen.
perjantai 28. elokuuta 2009
Ahneus ja pelko
Viime vuosien aikana markkinatalouden kehtona toimiva pörssi on siirtynyt hinnoittelemaan osakkeita ahneuden ja pelon perusteella. Pitkällä aikavälillä osakkeiden arvon pitäisi kuitenkin muodostua yritysten tulevien kassavirtojen perusteella. Osakekurssit nousevat ja laskevat kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Jokaisen toteutuneen pörssikaupan osapuolina on sekä ostaja että myyjä. Heidän toimintaan liittyy paljon psykologiaa ja inhimillistä käyttäytymistä.
Pörssikurssit seuraavat edelleen talouden syklejä, mutta niiden liikkeet ovat voimistuneet syklistä seuraavaan. Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotus on noin 8 % p.a, mutta tästä huolimatta nousukausina osakkeiden arvot nousevat reilusti tämän tuotto-odotuksen yläpuolelle ja laskevat laskukausina huomattavasti sen alapuolelle.
Globalisoituneet markkinat ja lisääntynyt sijoitettava varallisuus johtavat spekulatiivisen kaupankäynnin lisääntymiseen. Sijoittamisesta, pörsseistä, markkinoista ja taloudesta käytävä keskustelu on lisääntynyt ja siitä on tullut kaiken kansan asia. Alalla työskentelevien henkilöiden määrä on myös kasvanut. Tuskin millään muulla alalla kuin sijoittamisessa on kuitenkaan niin paljon epäasiantuntijuutta. Tämä koskee sekä neuvoja hakevia että niitä antavia tahoja.
Hyvinä aikoina kasvollinen ja kasvoton varallisuus hakee tuottavia kohteita, joka ajaa kursseja ylös ja johtaa tuottojen madaltumiseen. Huonoina aikoina sama varallisuus pakenee näistä kohteista, joka puolestaan nostaa niistä saatavia tuottoja. Oletuksena on toki, että huonoja aikoja seuraa jälleen hyviä aikoja. Historia puoltaa kuitenkin tätä oletusta.
Kasvollisen varallisuuden hyvä puoli on se, että riskienhallinta tapahtuu yleensä kasvojen takana korvien välissä. Huono puoli on se, että tietämys pitkän aikavälin tuotto-odotuksista suhteessa riskiin on usein heikon tietämyksen ja liian usein huonojen neuvojen varassa.
Kasvottoman varallisuuden hyvä puoli on se, että sen takana on usein palkattuna paras saatavilla oleva tietämys. Huonona puolena on kuitenkin se, että riskienhallintaa ohjaa suurelta osin todennäköisyyslaskenta, joka ei toimi poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tällaiset VAR (Value At Risk) -malleja käyttävät sijoittavat tahot kuten eläkeyhtiöt, vakuutusyhtiöt ja hedge rahastot vaikuttavat merkittävästi arvopapereiden markkina-arvoihin.
Kun riskiä kuvaava volatiliteetti nousee, niin VAR-mallin käyttäjien ostohalukkuus laskee ja päinvastoin. Tämä puolestaan tarkoittaa näinä hetkinä joko vähemän osakkeiden kysyntää tai enemmän tarjontaa eli vaikuttaa tätä kautta mm. osakkeiden arvoihin. Riski (volatiliteetti) on tavallisesti matalimmillaan kurssien ollessa lähellä huippua ja korkeimmillaan kurssien ollessa pohjilla (ks."Osakemarkkinoiden saunassa alkaa polttamaan"). Eli kun riskitaso nousee osakkeiden ostoa pitäisi alkaa välttämään ja kun riskitaso nousee poikkeuksellisen korkeaksi, niin osakkeita kannattaa alkaa ostamaan.
Tällainen toiminta on mahdollista kasvollisille sijoittajille, joilla riskienhallinta on korvien välissä. Valitettavasti heikot tiedot, huonot neuvot ja talousjournalismi ajaa tavallisesti ison joukon kasvollisista sijoittajista toimimaan niin, että he ostavat kun kurssit ovat huipuilla ja myyvät kuin ne ovat pohjilla.
Ne joilla on riskinottokykyä tekevät todennäköisimmin parhaat tuottot, sillä he ostavat silloin kuin riskit ovat korkeimmillaan ja muut myyvät. Silloin kuin riskit ovat matalimmillaan he myyvät. Tätä kautta toteutuu filosofia, jonka mukaan kannattaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Ihan sattumaa ei taida olla sanonta rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Lopuksi muutama havainto näihin asioihin liittyen.
väite
Osakkeita pitää myydä, koska pörssikurssit ovat nousseet 2009 maaliskuulta kymmeniä prosentteja vaikka talouden luvut Suomessa näyttävät todella heikolta ja yritysten tilauskirjat ovat tyhjät!
vastaväite
- Osakekurssit hinnoittelevat talouden käänteitä ja katsovat tulevaisuuteen (yritysten tulevat kassavirrat)
- Talouskasvu ei lähde Suomesta vaan se seuraa tänne. Vaarana tosin on ettei edes seuraa. Vuonna 2007 näkymät olivat Suomessa hyvät ja tilauskirjat täynnä eikä analyytikkojen ja ekonomistien mukaan laskulle ollut perusteita.
- Kuka mittaa osakkeiden arvon absoluuttista tasoa ja voi varmuudella sanoa, että ne olivat maaliskuussa oikein hinnoiteltu. Jos syksyltä 2008 (Lehmanin konkurssi) katsotaan riskitasoja ja osakkeiden arvoja, niin edelleen hinnoitellaan kriisiaikoja. Voihan olla että maaliskuun tasot johtuivat äärimmäisestä pelosta ja kasvottoman pääoman stop-loss myynneistä.
- Riskitasot ovat tulleet lähelle pitkän aikavälin keskiarvoa, joka puolestaan ajaa VAR-mallien käyttäjät ostamaan arvopapereita. Lisäksi korkotaso on matala.
väite
Näköpiirissä ei ole mitään positiivista
vastaväite
- Jos maailma kulkee kohti seuraavaa nousukautta, niin arvopapereiden hinnat ovat edelleen poikkeuksellisen alhaiset.
- Korkokäyrät ovat nousevat eli hinnoittelevat talouskasvua. (Vuonna 2008 ne olivat laskevat eli hinnoittelivat taantumaa) (Kuka on/oli oikeassa? Kuukausipalkalla puhuva ekonomisti vai iso raha.)
LOPUKSI
Parhaat tuotot saa vain olemalla mukana nousussa vaikka neuvonantaja sanoisikin ettei nousulle ole perustetta. Fiksu osaa aikanaan kuitenkin hypätä kyydistä pois. Ahneus ajaa ennemmin tai myöhemmin loputkin peliin mukaan. Pelin voittaja on todennäköisimmin kuitenkin se, joka on ahne kun muut pelkäävät ja pelokas, kun muut ovat ahneita.
Nykyiset elvytystoimenpiteet tulevat taas johtamaan aikanaan riskitasojen madaltumiseen pitkän aikavälin keskiarvojen alapuolelle. Tämä ajaa arvopaperien hintoja kohti uusia huippuja ja uutta kuplaa. Sitten on taas niiden huonojen neuvojen aika, miksi tällä kertaa kaikki on toisin. Niillä neuvoilla riskinkarttajankin ahneus on valitettavasti huipussaan.
Jos seuraava kupla perustuu Aasian ja muiden kehittyvien talouksien voimakkaalle talouskasvullle, niin peli lähestyy vääjämättä kohti loppuaan.
Pörssikurssit seuraavat edelleen talouden syklejä, mutta niiden liikkeet ovat voimistuneet syklistä seuraavaan. Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotus on noin 8 % p.a, mutta tästä huolimatta nousukausina osakkeiden arvot nousevat reilusti tämän tuotto-odotuksen yläpuolelle ja laskevat laskukausina huomattavasti sen alapuolelle.
Globalisoituneet markkinat ja lisääntynyt sijoitettava varallisuus johtavat spekulatiivisen kaupankäynnin lisääntymiseen. Sijoittamisesta, pörsseistä, markkinoista ja taloudesta käytävä keskustelu on lisääntynyt ja siitä on tullut kaiken kansan asia. Alalla työskentelevien henkilöiden määrä on myös kasvanut. Tuskin millään muulla alalla kuin sijoittamisessa on kuitenkaan niin paljon epäasiantuntijuutta. Tämä koskee sekä neuvoja hakevia että niitä antavia tahoja.
Hyvinä aikoina kasvollinen ja kasvoton varallisuus hakee tuottavia kohteita, joka ajaa kursseja ylös ja johtaa tuottojen madaltumiseen. Huonoina aikoina sama varallisuus pakenee näistä kohteista, joka puolestaan nostaa niistä saatavia tuottoja. Oletuksena on toki, että huonoja aikoja seuraa jälleen hyviä aikoja. Historia puoltaa kuitenkin tätä oletusta.
Kasvollisen varallisuuden hyvä puoli on se, että riskienhallinta tapahtuu yleensä kasvojen takana korvien välissä. Huono puoli on se, että tietämys pitkän aikavälin tuotto-odotuksista suhteessa riskiin on usein heikon tietämyksen ja liian usein huonojen neuvojen varassa.
Kasvottoman varallisuuden hyvä puoli on se, että sen takana on usein palkattuna paras saatavilla oleva tietämys. Huonona puolena on kuitenkin se, että riskienhallintaa ohjaa suurelta osin todennäköisyyslaskenta, joka ei toimi poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tällaiset VAR (Value At Risk) -malleja käyttävät sijoittavat tahot kuten eläkeyhtiöt, vakuutusyhtiöt ja hedge rahastot vaikuttavat merkittävästi arvopapereiden markkina-arvoihin.
Kun riskiä kuvaava volatiliteetti nousee, niin VAR-mallin käyttäjien ostohalukkuus laskee ja päinvastoin. Tämä puolestaan tarkoittaa näinä hetkinä joko vähemän osakkeiden kysyntää tai enemmän tarjontaa eli vaikuttaa tätä kautta mm. osakkeiden arvoihin. Riski (volatiliteetti) on tavallisesti matalimmillaan kurssien ollessa lähellä huippua ja korkeimmillaan kurssien ollessa pohjilla (ks."Osakemarkkinoiden saunassa alkaa polttamaan"). Eli kun riskitaso nousee osakkeiden ostoa pitäisi alkaa välttämään ja kun riskitaso nousee poikkeuksellisen korkeaksi, niin osakkeita kannattaa alkaa ostamaan.
Tällainen toiminta on mahdollista kasvollisille sijoittajille, joilla riskienhallinta on korvien välissä. Valitettavasti heikot tiedot, huonot neuvot ja talousjournalismi ajaa tavallisesti ison joukon kasvollisista sijoittajista toimimaan niin, että he ostavat kun kurssit ovat huipuilla ja myyvät kuin ne ovat pohjilla.
Ne joilla on riskinottokykyä tekevät todennäköisimmin parhaat tuottot, sillä he ostavat silloin kuin riskit ovat korkeimmillaan ja muut myyvät. Silloin kuin riskit ovat matalimmillaan he myyvät. Tätä kautta toteutuu filosofia, jonka mukaan kannattaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Ihan sattumaa ei taida olla sanonta rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Lopuksi muutama havainto näihin asioihin liittyen.
väite
Osakkeita pitää myydä, koska pörssikurssit ovat nousseet 2009 maaliskuulta kymmeniä prosentteja vaikka talouden luvut Suomessa näyttävät todella heikolta ja yritysten tilauskirjat ovat tyhjät!
vastaväite
- Osakekurssit hinnoittelevat talouden käänteitä ja katsovat tulevaisuuteen (yritysten tulevat kassavirrat)
- Talouskasvu ei lähde Suomesta vaan se seuraa tänne. Vaarana tosin on ettei edes seuraa. Vuonna 2007 näkymät olivat Suomessa hyvät ja tilauskirjat täynnä eikä analyytikkojen ja ekonomistien mukaan laskulle ollut perusteita.
- Kuka mittaa osakkeiden arvon absoluuttista tasoa ja voi varmuudella sanoa, että ne olivat maaliskuussa oikein hinnoiteltu. Jos syksyltä 2008 (Lehmanin konkurssi) katsotaan riskitasoja ja osakkeiden arvoja, niin edelleen hinnoitellaan kriisiaikoja. Voihan olla että maaliskuun tasot johtuivat äärimmäisestä pelosta ja kasvottoman pääoman stop-loss myynneistä.
- Riskitasot ovat tulleet lähelle pitkän aikavälin keskiarvoa, joka puolestaan ajaa VAR-mallien käyttäjät ostamaan arvopapereita. Lisäksi korkotaso on matala.
väite
Näköpiirissä ei ole mitään positiivista
vastaväite
- Jos maailma kulkee kohti seuraavaa nousukautta, niin arvopapereiden hinnat ovat edelleen poikkeuksellisen alhaiset.
- Korkokäyrät ovat nousevat eli hinnoittelevat talouskasvua. (Vuonna 2008 ne olivat laskevat eli hinnoittelivat taantumaa) (Kuka on/oli oikeassa? Kuukausipalkalla puhuva ekonomisti vai iso raha.)
LOPUKSI
Parhaat tuotot saa vain olemalla mukana nousussa vaikka neuvonantaja sanoisikin ettei nousulle ole perustetta. Fiksu osaa aikanaan kuitenkin hypätä kyydistä pois. Ahneus ajaa ennemmin tai myöhemmin loputkin peliin mukaan. Pelin voittaja on todennäköisimmin kuitenkin se, joka on ahne kun muut pelkäävät ja pelokas, kun muut ovat ahneita.
Nykyiset elvytystoimenpiteet tulevat taas johtamaan aikanaan riskitasojen madaltumiseen pitkän aikavälin keskiarvojen alapuolelle. Tämä ajaa arvopaperien hintoja kohti uusia huippuja ja uutta kuplaa. Sitten on taas niiden huonojen neuvojen aika, miksi tällä kertaa kaikki on toisin. Niillä neuvoilla riskinkarttajankin ahneus on valitettavasti huipussaan.
Jos seuraava kupla perustuu Aasian ja muiden kehittyvien talouksien voimakkaalle talouskasvullle, niin peli lähestyy vääjämättä kohti loppuaan.
tiistai 7. huhtikuuta 2009
Osakemarkkinoiden pohjat nähtiin jo? - korkoihin nousupainetta
lähde: Reuters
USA:n Keskuspankki FED on laskenut vuoden 2007 syyskuun jälkeen ohjauskorkonsa nollaan (kuva). Tällä keinoin keskuspankki on elvyttänyt nopeasti hidastuvaa ja jo negatiiviseksikin kääntynyttä talouskehitystä. Korkoelvytysten lisäksi on tehty poikkeuksellisiakin päätöksiä tukea suoraan mm. yritysten rahoitusten saatavuutta. Lisäksi FED on ilmoittanut ostavansa USA:n valtion obligaatioita eli painavansa rahaa. Näillä toimenpiteillä saadaan jollekin aikavälille merkittävä inflaatiopaine kunhan kuluttajien luottamus talouteen kääntyy jälleen nousuun. Presidentti Obama puolestaan työskentelee aktiivisesti luottamuksen parantamiseksi.
Euroopan Keskuspankki on seurannut USA:n ja muun maailman korkopäätöksiä. Korkotaso Euroopassakin on laskenut jo 1,25 %:iin, mutta laskuvaraakin vielä on. Todennäköisesti Euroopassa joudutaankin korkoja vielä laskemaan. Työttömyys on kasvanut irtisanomisten myötä. Koska Euroopan talous ei ole luonteeltaan niin joustava kuin esimerkiksi USA:n talous, on vaarana että eurooppalaiset jäävät jalkoihin ja maksajan rooliin globaalissa elvyttämisaallossa.
S&P 500 osakeindeksi oli FED:in koronlaskujen alkaessa hieman yli 1 500 pisteessä (kuva). Nyt indeksi on hieman yli 800 pisteessä laskettuaan maaliskuun alussa jopa alle 700 pisteeen. Osakemarkkinoiden volatiliteetti-indeksi VIX on puolestaan laskenut noin 40 pisteen tasolle käytyään 2008 vuoden syksyllä jopa 80 pisteessä. Eli saunassa ovat ne jotka kestävät kuumuutta.
Markkinat ovat edelleen hermostuneet, mutta sille joka on valmis sietämään osakekurssien heiluntaa ja jopa voimakaita laskujakin on tarjolla tilaisuus ostaa osakkeita hinnalla, joka on selvästi alle markkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotuksen. Useampi perättäinen laskuvuosikin on mahdollinen siten, että tuottohavainnot mahtuvat ns. normaaliin jakaumaan ja maailmaan, johon vuodesta 1871 lähtien S&P 500 indeksin tuotot ovat sopineet. Toisaalta viime vuoden kaltaisia laskuvuosia jakaumaan ei kuitenkaan enää oikein sovi.
Markkinoilla ei voi sanoa tulevaisuuden suhteen yleensä mitään varmaksi. Tällä kertaa varmana asiana voi kuitenkin sanoa, että FED ei voi laskea enää ohjauskorkoa. Lisäksi on havaittavissa, että viimeisetkin talouden ennustajat ovat siirtyneet ennustamaan tulevaisuuteen vain huonoja uutisia. Sama yksimielisyys vallitsi viimeksi vuoden 2007 kesällä. Jos näistä havainnoista voi tehdä johtopäätöksiä ja luottaa siihen, että tukitoimien avulla markkinatalousjärjestelmä pidetään pystyssä, niin voi olla hyvä aika toimia. Nyt on riskinottajan aika ostaa osakkeita ja varautua inflaatioon.
torstai 20. syyskuuta 2007
Osakemarkkinoiden huiput nähtiin jo? - korot laskussa
USA:n keskuspankki FED laski tiistaina 18. päivä ohjauskorkoaan 0,50 %-yksikköä tasolle 4,75 %. Syyt koron laskulle löytyvät USA:n talouden tilasta viime aikoina saaduista tiedoista. Oma osansa keskunpankin päätökseen oli myös viime viikkoina rahoitusmarkkinoita heilutelleilla subprime luotoilla ja niiden johdannaisvaikutuksilla.
Yllä olevassa kuvassa on esitetty SP500 indeksin ja FED:n ohjauskoron kehitys vuodesta 1997 lähtien (lähde Reuters). Osakemarkkinat näyttävät liikkuneen hyvin samansuuntaisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana ohjauskoron kanssa. Markkinoiden voidaan jopa havaita ennakoineen talouden syklejä. Keskuspankin reaktiot tulevat tyypillisesti viiveellä talouden sykleihin nähden.
On mahdollista että FED:n tiistainen koron lasku on tälläkin kertaa viivästynyt reagointi heikentyviin kansantalouden kasvunäkymiin USA:ssa ja osakemarkkinat ovat ennakoineet talouden käänteen. Tällöin kesän aikana saavutetut SP500 indeksin tasot jäivät osakemarkkinoiden tämän nousukauden huipuiksi.
Globaali maailmantalous näyttää edelleen kuitenkin vahvalta. USA:n keskuspankin reagointi saattaa saada USA:n talouden takaisin kasvu-uralle. Ennen tätä keskuspankki todennäköisesti laskee ohjauskorkoaan vielä kerran (0,25 %-yksikköä). Tällöin markkinoilla nähtäisiin vuosien 1998-99 tilanne ja osakemarkkinoiden kurssilaskut korjautuisivat nopeasti. Tätä tukee mm. yritysten vahvat tulosnäkymät vielä tällä hetkellä.
Euroopan osalta edellinen voisi tarkoittaa sitä, että Euroopan keskuspankki jättäisi ohjauskorkonsa 4,00 %:iin aina siihen asti, kunnes USA:ssa palataan takaisin koron nostojen uralle. Tätä perustelisi mm. se, että Euroopassa ja USA:ssa inflaatio liikkuu tavoitetasojen ylälaidoilla. Viime vuosien aikana ohjauskorot eivät ole liikkuneet vastakkaisiin suuntiin.
Euroopassa ammattijärjestöt ovat kevään ja kesän aikana neuvotelleet palkankorotuksia seuraaville vuosille. Tämä on omiaan pitämään inflaatiopaineita yllä Euroopassa. Jos talous on kääntynyt USA:ssa pidempään laskusuhdanteeseen, niin se olisi haitallista inflaatiopaineiden alla olevalle Euroopan taloudelle.
Inflaation takia korkoa ei voida välttämättä lähteä laskemaan Euroopassa. Tämä puolestaan johtaisi euron lisävahvistumiseen dollaria vastaan. Vaikutukset heijastuvat nopeasti eurooppalaisten vientiyritysten tuloksiin, joiden liikevaihto syntyy dollareissa ja kulut euroissa. Yritysten liikevaihto pienenee, mutta kulut kasvavat nousseiden palkkakulujen myötä. Tämän jälkeen täytyisikin turvautua kulusäästöjen puoleen. Kysymykseksi jääkin se, mistä säästetään? Keskuspankkiirit ovat varoitelleet liian voimakkaista palkankorotusvaatimuksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)