Ahneus ja pelko

Viime vuosien aikana markkinatalouden kehtona toimiva pörssi on siirtynyt hinnoittelemaan osakkeita ahneuden ja pelon perusteella. Pitkällä aikavälillä osakkeiden arvon pitäisi kuitenkin muodostua yritysten tulevien kassavirtojen perusteella. Osakekurssit nousevat ja laskevat kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Jokaisen toteutuneen pörssikaupan osapuolina on sekä ostaja että myyjä. Heidän toimintaan liittyy paljon psykologiaa ja inhimillistä käyttäytymistä.

Pörssikurssit seuraavat edelleen talouden syklejä, mutta niiden liikkeet ovat voimistuneet syklistä seuraavaan. Osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotto-odotus on noin 8 % p.a, mutta tästä huolimatta nousukausina osakkeiden arvot nousevat reilusti tämän tuotto-odotuksen yläpuolelle ja laskevat laskukausina huomattavasti sen alapuolelle.

Globalisoituneet markkinat ja lisääntynyt sijoitettava varallisuus johtavat spekulatiivisen kaupankäynnin lisääntymiseen. Sijoittamisesta, pörsseistä, markkinoista ja taloudesta käytävä keskustelu on lisääntynyt ja siitä on tullut kaiken kansan asia. Alalla työskentelevien henkilöiden määrä on myös kasvanut. Tuskin millään muulla alalla kuin sijoittamisessa on kuitenkaan niin paljon epäasiantuntijuutta. Tämä koskee sekä neuvoja hakevia että niitä antavia tahoja.

Hyvinä aikoina kasvollinen ja kasvoton varallisuus hakee tuottavia kohteita, joka ajaa kursseja ylös ja johtaa tuottojen madaltumiseen. Huonoina aikoina sama varallisuus pakenee näistä kohteista, joka puolestaan nostaa niistä saatavia tuottoja. Oletuksena on toki, että huonoja aikoja seuraa jälleen hyviä aikoja. Historia puoltaa kuitenkin tätä oletusta.

Kasvollisen varallisuuden hyvä puoli on se, että riskienhallinta tapahtuu yleensä kasvojen takana korvien välissä. Huono puoli on se, että tietämys pitkän aikavälin tuotto-odotuksista suhteessa riskiin on usein heikon tietämyksen ja liian usein huonojen neuvojen varassa.

Kasvottoman varallisuuden hyvä puoli on se, että sen takana on usein palkattuna paras saatavilla oleva tietämys. Huonona puolena on kuitenkin se, että riskienhallintaa ohjaa suurelta osin todennäköisyyslaskenta, joka ei toimi poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tällaiset VAR (Value At Risk) -malleja käyttävät sijoittavat tahot kuten eläkeyhtiöt, vakuutusyhtiöt ja hedge rahastot vaikuttavat merkittävästi arvopapereiden markkina-arvoihin.

Kun riskiä kuvaava volatiliteetti nousee, niin VAR-mallin käyttäjien ostohalukkuus laskee ja päinvastoin. Tämä puolestaan tarkoittaa näinä hetkinä joko vähemän osakkeiden kysyntää tai enemmän tarjontaa eli vaikuttaa tätä kautta mm. osakkeiden arvoihin. Riski (volatiliteetti) on tavallisesti matalimmillaan kurssien ollessa lähellä huippua ja korkeimmillaan kurssien ollessa pohjilla (ks."Osakemarkkinoiden saunassa alkaa polttamaan"). Eli kun riskitaso nousee osakkeiden ostoa pitäisi alkaa välttämään ja kun riskitaso nousee poikkeuksellisen korkeaksi, niin osakkeita kannattaa alkaa ostamaan.

Tällainen toiminta on mahdollista kasvollisille sijoittajille, joilla riskienhallinta on korvien välissä. Valitettavasti heikot tiedot, huonot neuvot ja talousjournalismi ajaa tavallisesti ison joukon kasvollisista sijoittajista toimimaan niin, että he ostavat kun kurssit ovat huipuilla ja myyvät kuin ne ovat pohjilla.

Ne joilla on riskinottokykyä tekevät todennäköisimmin parhaat tuottot, sillä he ostavat silloin kuin riskit ovat korkeimmillaan ja muut myyvät. Silloin kuin riskit ovat matalimmillaan he myyvät. Tätä kautta toteutuu filosofia, jonka mukaan kannattaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Ihan sattumaa ei taida olla sanonta rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Lopuksi muutama havainto näihin asioihin liittyen.

väite

Osakkeita pitää myydä, koska pörssikurssit ovat nousseet 2009 maaliskuulta kymmeniä prosentteja vaikka talouden luvut Suomessa näyttävät todella heikolta ja yritysten tilauskirjat ovat tyhjät!

vastaväite

- Osakekurssit hinnoittelevat talouden käänteitä ja katsovat tulevaisuuteen (yritysten tulevat kassavirrat)
- Talouskasvu ei lähde Suomesta vaan se seuraa tänne. Vaarana tosin on ettei edes seuraa. Vuonna 2007 näkymät olivat Suomessa hyvät ja tilauskirjat täynnä eikä analyytikkojen ja ekonomistien mukaan laskulle ollut perusteita.
- Kuka mittaa osakkeiden arvon absoluuttista tasoa ja voi varmuudella sanoa, että ne olivat maaliskuussa oikein hinnoiteltu. Jos syksyltä 2008 (Lehmanin konkurssi) katsotaan riskitasoja ja osakkeiden arvoja, niin edelleen hinnoitellaan kriisiaikoja. Voihan olla että maaliskuun tasot johtuivat äärimmäisestä pelosta ja kasvottoman pääoman stop-loss myynneistä.
- Riskitasot ovat tulleet lähelle pitkän aikavälin keskiarvoa, joka puolestaan ajaa VAR-mallien käyttäjät ostamaan arvopapereita. Lisäksi korkotaso on matala.

väite

Näköpiirissä ei ole mitään positiivista

vastaväite

- Jos maailma kulkee kohti seuraavaa nousukautta, niin arvopapereiden hinnat ovat edelleen poikkeuksellisen alhaiset.
- Korkokäyrät ovat nousevat eli hinnoittelevat talouskasvua. (Vuonna 2008 ne olivat laskevat eli hinnoittelivat taantumaa) (Kuka on/oli oikeassa? Kuukausipalkalla puhuva ekonomisti vai iso raha.)

LOPUKSI

Parhaat tuotot saa vain olemalla mukana nousussa vaikka neuvonantaja sanoisikin ettei nousulle ole perustetta. Fiksu osaa aikanaan kuitenkin hypätä kyydistä pois. Ahneus ajaa ennemmin tai myöhemmin loputkin peliin mukaan. Pelin voittaja on todennäköisimmin kuitenkin se, joka on ahne kun muut pelkäävät ja pelokas, kun muut ovat ahneita.

Nykyiset elvytystoimenpiteet tulevat taas johtamaan aikanaan riskitasojen madaltumiseen pitkän aikavälin keskiarvojen alapuolelle. Tämä ajaa arvopaperien hintoja kohti uusia huippuja ja uutta kuplaa. Sitten on taas niiden huonojen neuvojen aika, miksi tällä kertaa kaikki on toisin. Niillä neuvoilla riskinkarttajankin ahneus on valitettavasti huipussaan.

Jos seuraava kupla perustuu Aasian ja muiden kehittyvien talouksien voimakkaalle talouskasvullle, niin peli lähestyy vääjämättä kohti loppuaan.