Epäyhtälö, epäyhtälö, epäyhtälö ja paluu markkinatalouteen

Maailmalla pelätään tällä hetkellä Euron romahtamista ja euroalueen valtioiden konkursseja. Pelko on varmasti aiheellinen ja näin ei voi meno jatkua. Poliitikoiden ja talouden päättäjien intresseissä on pitää kuitenkin taloudet kasvu-uralla. Tuolloin työllisyystilanne on varmasti parempi kuin romahdusvaihtoehdossa. Kun on työssäkäyviä veronmaksajia, niin velkojakin saadaan paremmin takaisinmaksuun.

Epäyhtälö 1.

Suomen valtion pitkä korko on edelleen erittäin matalalla tasolla vaikka riskipreemio Saksan vastaavaan onkin kasvanut. Monien suomalaisten vientiyhtiöiden pörssikurssit ovat lyhyessä ajassa puoliintuneet. Jos pitkän koron sijoittajat ovat oikeassa, niin suomalaisten vientiyhtiöiden näkymien pitäisi olla paljon paremmat kuin mitä pörssikurssien perusteella voisi tulkita. Suomen talous on erittäin vientiriippuvainen ja vientiyhtiöiden välillisetkin vaikutukset Suomen työllisyystilanteeseen ovat merkittävät.

Lopputulemana joko osakkeiden hinnoissa on merkittävää nousupotentiaalia tai sitten Suomen pitkän koron on lähdettävä selvään nousuun.

Epäyhtälö 2.

Maailmantalouden kasvu on jo pitkään perustunut Kiinan vahvalle talouskasvulle. Kiinan kasvusta suuri osa tulee kuitenkin edelleen viennistä. Viennissä sille tärkeitä kauppakumppaneita ovat Eurooppa ja USA. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten pitäisi siis jatkaa kulutusta, jotta Kiinan vienti vetäisi ja pitäisi yllä globaalia talouskasvua.

Voivatko eurooppalaiset ja amerikkalaiset samaan aikaan sekä kuluttaa että säästää?

Epäyhtälö 3.

Talouskasvua seuraa varmuudella yksityisen kulutuksen kasvun kautta yhä suurempia paineita raaka-aineiden, ruoan ja energiankin hintoihin. Kun tähän lisää vielä setelirahoituksen tuoman vaikutuksen viime vuosilta, niin inflaatiopaine on merkittävä. Jos rahamarkkinat puolestaan romahtavat, niin inflaatio syntynee epäluottamuksesta rahaan.

Markkinoilla uskotaan yleisen korkotason pysyvän pidempään matalana. Koska rahalla on kuitenkin aika-arvoa ja lainaksiantajalla aika-arvon päälle myös riskipreemio, niin viisas varautuu korkojen nousuun. On hyvä huomata ero keskuspankkien ohjauskorkojen ja markkinakorkojen välillä.

Paluu markkinatalouteen!

Markkinatalous on erittäin hieno asia. Hyvin toimivassa markkinataloudessa talouden toimijat arvioivat sijoituskohteiden arvoja ja niihin liittyviä riskejä. Lopullisen hinnan sijoituskohteille ja muille tuotteille määrittää kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino.

Julkisin varoin on totuttu elvyttämään taloutta, tukemaan pankkeja ja yrityksiä joten markkinoiden osapuolet ovat voineet hinnoitella riskejä osittain "liian iso kaatuakseen" ajatuksella. 2007 uskottiin, että moni pankki on liian iso kaatuakseen. Kaikki eivät olleetkaan ja seuraukset nähtiin. Valtiot alkoivat pelastaa pankkeja, koska luottamusta riitti sille että valtiot ovat liian isoja kaatuakseen. Nyt moni valtio on kuitenkin kaatumassa ja kuka ne viime kädessä voi pelastaa. Veronmaksaja on viimeisen velan takaaja, mutta monissa ongelmamaissa nämä takaajat polttavat autoja ja taloja sekä rikkovat kauppojen laseja.

Kun mitään ei pidetä liian isona kaatuakseen, niin talouden toimijat alkavat hinnoitella myös riskit oikein. Tämä tarkoittaisi suurella varmuudella rahan hinnan nousua eli korkojen nousua. Se tarkoittaisi osakesijoittajalle paluuta oikeaan yritysten arvonmääritykseen. Kotimaisten suurten hyvien yhtiöiden osinkotuotot ovatkin jo lähellä 10 %:a. Onko hyvä hetki ostaa vai myydä? Onko markkinoilla kysymys pelosta vai ahneudesta?

Euroopan osalta tulee käymään joko paluu kansallisvaltioihin ja omiin rahayksiköihin tai nopea siirtymä kohti liittovaltiota. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole poliitikoille ja talouden päättäjille suopea vaihtoehto ja jälkimmäistäkin poliitikot näyttävät viivyttävän.

Suomella on eduskunta Helsingissä ja erilaisessa taloudellisessa asemassa olevia maakuntia kuten Pääkaupunkiseutu, Itä-Suomi, Lappi ja Pirkanmaa. Valtio hakee rahaa markkinoilta näille alueille yhdellä päätöksellä ja yhdellä korolla. Euroopassa on erilaisia maita kuten Suomi, Saksa, Kreikka ja Portugali. Rahaa haetaan toistaiseksi monella korolla ja päätöksenteko on maakunnissa. Toimivassa Euroopassa raha haetaan yhdellä korolla ja yhdellä päätöksenteolla.